28.9.2022 Mikä on tämän liikennemerkin vaikutusalue?

Helsingin hovioikeus on tuomiossaan 27.9.2022 (Asianro R 20/656) tarkastellut kriittisesti väistämisvelvollisuutta osoittavan liikennemerkin vaikutusaluetta kaupungin katualueella (www.edilex.fi). Virallinen syyttäjä vaati syytetylle rangaistusta törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sekä törkeästä kuolemantuottamuksesta sillä perusteella, että hän oli Louhelantien ja Vihertien risteyksessä ajoneuvoille osoitetun ajoradan ylitettyään laiminlyönyt väistää katua ylittävää polkupyöräilijää A, joka oli törmäyksen johdosta menehtynyt.

Syytetty kiisti syytteen vedoten hovioikeudessa muun ohella siihen, että pyörätien jatke oli epäselvästi merkitty eikä kärkikolmion vaikutusalue ulottunut risteävän tien toisella puolella kulkevaan kevyen liikenteen väylään asti. Yhteenajo tapahtui vuonna 2018, joten väistämisvelvollisuutta arvioitiin silloin voimassa olleiden tieliikennelain ja -asetuksen perusteella.

Hovioikeuden pääkysymys oli, onko Vastaaja ollut kärkikolmion vuoksi velvollinen väistämään myös kulkusuunnassaan Louhelantien takana kulkevan, Louhelantiestä viheralueella erotetun kevyen liikenteen väylän käyttäjiä. Ensin oli kuitenkin ratkaistava, onko tuo kevyen liikenteen väylä Louhelantien osa vai erillinen tie.

Liikennejärjestelmästä ja maanteistä annetun lain 5 §:n 1 kohdan mukaan maantiehen kuuluvat ajoradan lisäksi muun ohella jalkakäytävä ja pyörätie. Asemakaava-alueella sijaitsevan kadun käsitettä ei ole vastaavalla tavalla lainsäädännössä eikä myöskään korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä määritelty.

Valokuvien perusteella hovioikeus totesi, että tiehen oli selkeästi merkitty tapahtuma-aikaan voimassa olleen tieliikenneasetuksen 37 §:n mukaisella tavalla pyörätien jatke sillä puolella Louhelantietä, josta Vastaaja on lähtenyt liikkeelle, mutta kohdassa, jossa Vastaaja on törmännyt A:han, merkintä oli epäselvä. Epäselvää oli myös se, oliko alue, jolla A on ajanut ennen tien ylitystä, myös ollut yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä.

Vastaajan tulosuunnasta katsottuna kärkikolmio oli sijoitettu risteyksessä jo ennen Louhelantien suuntaisesti kulkevaa kevyen liikenteen väylää ja ennen sen jälkeistä viheraluetta eli noin 9 metrin päähän Louhelantien ajoradan alkamisesta. Hovioikeus piti kuitenkin selvänä, että kärkikolmio asettaa väistämisvelvollisuuden suhteessa heti sen jälkeen alkavaan tiehen.

Sitä, että yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä muodostaisivat oman Louhelantiestä erillisen tien, tukisi hovioikeuden mukaan se, että sen ja ajoradan välinen etäisyys on ollut 3–4 metriä eli varsin suuri. Johtopäätöstä voidaan kritisoida vertaamalla tapausta KKO:n ratkaisuun KKO 1985 II 34, jossa maantien rinnalla n. 12 metrin etäisyydellä kulkevaa yhdistettyä jalkakäytävää ja pyörätietä pidettiin maantiehen kuuluvana eikä erillisenä kevyen liikenteen väylänä. Ratkaisussa ei kuitenkaan ollut kysymys kärkikolmioon perustuvasta vaan risteyksessä vasemmalle kääntyvän ajoneuvon väistämisvelvollisuudesta.

Valokuva risteyksestä, Google Maps kesäkuussa 2009.

Hovioikeus hylkäsi ajatuksen kevyen liikenteen väylistä erillisinä teinä sillä perusteella, että silloin tuo kolmio-merkki koskisi ainoastaan ensimmäistä kevyen liikenteen väylää, mutta ei lainkaan varsinaista Louhelantien ajorataa ja sen takana olevaa kevyen liikenteen väylää. Hovioikeus piti selvänä, että kärkikolmio asetti väistämisvelvollisuuden suhteessa Louhelantien ajorataan.

Hovioikeus viittasi myös korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen KKO 1996:125, jossa katsottiin, ettei polkupyöräilijään törmänneellä autoilijalla ollut hänen tulosuunnastaan havaittavien liikennemerkkien ja suojatiemerkinnän perusteella syytä varautua siihen, että polkupyöräilijä ajaisi suojatielle. Tälle ennakkoratkaisulle ei kuitenkaan nyt voitu antaa merkitystä, sillä tuohon aikaan pyörätien jatke voitiin TLA 37 §:n mukaan merkitä koko leveydeltään suojatieksi, kunnes säännöstä muutettiin vuonna 2010 siten, että pyörätien jatke oli merkittävä valkoisella katkoviivalla.

Tiemerkintöjen ja kevyen liikenteen väylää koskevien epäselvyyksien perusteella hovioikeus katsoi jääneen epäselväksi, oliko A:lla ollut oikeus ylittää Vihertie polkupyörää ajamalla, mikä oli otettava huomioon vastaajan syyllisyyttä vähentävänä seikkana. Kun Vastaaja ei kuitenkaan havainnut risteystä lähestynyttä A:ta ajoissa ja on tämän vuoksi törmännyt A:han, hovioikeus katsoi Vastaajan menetelleen huolimattomasti laiminlyöden olosuhteiden edellyttämän huolellisuuden ja varovaisuuden vaaran ja vahingon välttämiseksi.

Hovioikeuden eri mieltä ollut jäsen katsoi, että yhdistetyn jalkakäytävän ja pyörätien sijainnille lähellä maantietä ei voitaisi johtaa yleistä sääntöä siitä, että maantie ja sen rinnalla kulkeva pyörätie aina muodostaisivat yhden risteysalueen. Sellainen sääntö on kuitenkin kirjoitettu Liikenneviraston vuonna 2014 antamaan suunnitteluohjeeseen. Sen mukaan  jalankulkijoiden ja  pyöräilijöiden  ylityskohdan  tulee väistämissääntöjen ymmärrettävyyden kannalta sijaita  joko välittömästi samalla risteysalueella kuin päätiekin (alle  15  m  päätiestä)  tai  selkeästi  sen  ulkopuolella  (yli  40  m). Etäisyydellä 15-40 metriä tilanne voi olla epäselvä, ellei väistämisvelvollisuutta erikseen osoiteta liikennemerkillä.

Eri mieltä olleen jäsenen perustelujen mukaan kolmio-merkki ei tässä tilanteessa ulota vaikutustaan A:n käyttämään väylään siten, että Louhelantien ja kyseisen väylän voitaisiin katsoa muodostavan yhden risteyksen. Näillä ja muutoin enemmistön mainitsemilla perusteilla hän kuitenkin päätyi samaan lopputulokseen kuin enemmistö.

Oikeustila on muuttunut 1.6.2020 voimaan tulleen uuden tieliikennelain myötä siten, että sen 18 §:n nojalla pyörällä voi ajaa suojatietä pitkin, mutta väistämisvelvollisuus määräytyy liikennemerkkien perusteella. Kun tässä tapauksessa autoilijan väistämisvelvollisuus perustuu liikennemerkkiin, autoilija olisi uudenkin tieliikennelain perusteella väistämisvelvollinen.

Liikenteen asiantuntijalle hovioikeuden rikosoikeudellisin perustein tekemä johtopäätös kolmio-merkin vaikutusalueesta näyttäytyy kestämättömänä. Maassamme on tuhansia vastaavanlaisia risteyksiä, joissa kevyen liikenteen väylä on viittä metriä kauempana saman suuntaisesta ajoradasta mutta joissa on opetettu ja opittu ajamaan niin, että ne muodostavat ajoradan kanssa yhtenäisen risteysalueen. Kestämätön tulkinta olisi sekin, että samanlaisia risteyksiä käsiteltäisiin väistämisvelvollisuuden kannalta eri tavoin siitä riippuen sijaitsevatko ne asemakaava-alueella vai sen ulkopuolella.

Tuomioistuimen perusteluihin ei voi hakea erikseen muutosta, ellei samalla haeta muutosta varsinaiseen ratkaisuun. Oletettavaa siten on, että ratkaisu jää pysyväksi.

Risto Tuori