Liikenteen sakotusta on korjattava

Euroopan Unionin tuomioistuin on 6.10.2021 antanut tuomion, jonka mukaan Suomen rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän mukainen sakko, jonka määrä voi olla 20 prosenttia sakotettavan nettokuukausitulosta, ei ole oikeassa suhteessa luonteeltaan lievän rikoksen vakavuuteen. Tässä tapauksessa kysymys oli valtion rajan ylittämisestä ilman voimassa olevaa henkilötodistusta tai passia sakon, josta tässä tapauksessa vaadittiin 15 päiväsakon rangaistusta, a´ 6.350 euroa eli yhteensä 95.250 euroa. Tuomio löytyy täältä.

Tuomio perustuu tältä osin olennaisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan 3 kohdassa ilmaistuun sääntöön, jonka mukaan seuraamusten on ankaruudeltaan vastattava niillä rangaistavien rikkomisten vakavuutta ja niillä on erityisesti varmistettava todellinen varoittava vaikutus, mutta niillä ei kuitenkaan saa ylittää rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeen kyseisellä lainsäädännöllä hyväksyttävästi tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi.

Samoilla perusteilla voidaan hyvin kyseenalaistaa myös 20 – 40 km/h ylinopeuksista tuomittavien vastaavan suuruisten sakkorangaistusten kohtuullisuus. Poliisin sakotusohjeen mukaan 21 – 38 km/h ylinopeudesta saa normaalisti poliisin sakkomääräyksellä enintään 20 päiväsakkoa joka EUT:n tapauksessa olisi 127.000 euroa (yli 60 km/h nopeusrajoituksen vaikutusalueella).

Liikenneoikeusyhdistys ry on jo aikaisemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että tieliikennelain mukaisen liikennevirhemaksun ja rikoslain 23 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta määräytyvän sakon välillä on yhteensovittamisongelma, joka vaatii myös ratkaisua. Kun 1.6.2020 voimaan tulleella tieliikennelailla kumottiin vanhassa laissa ollut liikennerikkomusta koskeva rangaistusmääräys, voi vastaan tulla tilanne, että enintään vähäisen vaaran uhkaa merkitsevästä yli 21 km/h ylinopeudesta ei voida määrätä sen enempää sakkoa kuin liikennevirhemaksuakaan. Oikeudenmukaisessa rangaistusjärjestelmässä rangaistukset ankaroituvat teon vakavuuden lisääntyessä eikä tällaista aukkoa saa olla.

Suurituloisten kohtuuttomien ylinopeussakkojen ohella ongelmana on myös vähätuloisten sakotettavien osalta ns. muuttumattoman sakon alue, joka perustuu siihen, että päiväsakkoina tuomittava rangaistus on aina korotettava suurimpaan liikennevirhemaksuun eli tällä hetkellä 200 euroon. Siihen lisätään 40 euron liikennevirhemaksu, jonka jälkeen vähätuloisen sakon ja rikosuhrimaksun yhteenlaskettu määrä on 240 euroa aina siihen asti, kunnes päiväsakkojen lukumäärä ylittää 33 kpl. Sellainen sakko määrätään esimerkiksi yli 60 km/h nopeusrajoituksen vaikutusalueella normaalisti vasta yli 50 km/h ylinopeudesta.

Rovaniemen hovioikeus katsoi kuitenkin tuomiossaan 21.7.2021 rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta johtuvan, ettei huomioon ottaen sakkorangaistusta ei voitu korottaa, sillä rangaistus voi perustua vain voimassa olevaan lakiin eikä voimassa olevassa laissa viitata sellaiseen valtioneuvoston asetukseen, jonka perusteella sakkorangaistusta voitaisiin korottaa. Päiväsakon rahamäärästä annetussa asetuksen 7 §:ssä viitataan edelleenkin 1.6.2020 kumottuun vanhaan tieliikennelakiin (267/1981). Tieliikennelaissa (267/1981) tai sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyn suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomittavan sakon vähin kokonaisrahamäärä on mopoilijalle 100 euroa ja muulle moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajalle 200 euroa.

 Itä-Suomen hovioikeus oli tosin tieliikennelain 194 §:n 3 momentin perusteella tästä asiasta toista mieltä. Em. säännöksessä lausutaan, että ”jos muualla lainsäädännössä viitataan kumottuun lakiin, sen asemesta sovelletaan tätä lakia”. Kysymys onkin pitkälti lakiviittauksen muodosta ja siitä, riittääkö uudessa tieliikennelaissa ja rikoslaissa olevat viittaukset asetukseen, vai pitääkö asetuksenkin viittaus olla ajantasainen.

Risto Tuori