Liikennerikosasiat ovat monille lakimiehillekin vieraita

Kaksi tuoretta Helsingin hovioikeuden ratkaisua liikennerikosasioissa osoittavat, miten puutteellista voi tuomarien ja lakimiesavustajien liikennerikosasioiden käsittelyn erityisosaaminen olla.

Vahingonkorvausta ei voi vaatia liikennevakuutettavan ajoneuvon kuljettajalta ilman kieltäytymistodistusta

Hovioikeuden 17.3.2022 antamalla ratkaisulla kumottiin käräjäoikeuden liikennerikosasiassa tuomitsema korvausvelvollisuus kivusta ja särystä, kun vakuutusyhtiön kieltäytymistodistusta ei esitetty käräjäoikeudessa. Liikennevakuutuslain 80 §:n 2 momentin mukaan korvausvaatimusta moottoriajoneuvon aiheuttamasta vahingosta ei voida tutkia, ellei näytetä vahingosta vastuussa olevan vakuutusyhtiön kieltäytyneen suorittamasta vaadittua vahingonkorvausta. (Helsingin hovioikeus 17.3.2022, tuomio/päätös 22/111152, asianumero R 21/1544, lähde: Edilex.fi).

Olen aiemminkin törmännyt käräjäoikeudessa lakimiesavustajaan, joka on esittänyt liikennevahinkoon perustuvia korvausvaatimuksia esittämättä vakuutusyhtiön kieltäytymistodistusta. Vaatimuksista on hyvässä järjestyksessä tietenkin luovuttu, kun sen perusteettomuus on avustajalle selvinnyt.

Osaksi ongelma johtuu siitä, että vakuutusyhtiöt eivät mielellään anna kieltäytymistodistuksia, mutta eivät myöskään korvauksia liikennevakuutuslain edellyttämän 1 kuukauden kuluessa vaatimuksen esittämisestä vaan lykkäävät maksuja odottaen liikennerikosasian ratkaisua.  Tähän joutui jopa eduskunnan oikeusasiamies puuttumaan kanteluratkaisulla 7.12.2020 (EOAK/6997/2019).

Ylinopeudesta tuomittava päiväsakko on aina vähintään suurimman liikennevirhemaksun suuruinen

Toisessa, hovioikeuden 16.3.2022 antamassa tuomiossa oli kysymys Turun moottoritiellä tapahtuneesta 33 km/h ylinopeusrikkomuksesta, josta käräjäoikeus oli määrännyt tieliikennelain (729/2018) 165 §:n nojalla 170 euron suuruisen päiväsakkorangaistuksen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta (Helsingin hovioikeus 16.3.2022, tuomio 22/110874, asianro R 21/646, lähde: Edilex.fi). Käräjäoikeuden tuomiossa oli kaksi perustavaa laatua olevaa virhettä:

  1. Tieliikennelain 165 § ei soveltunut, kun ylinopeus oli suurempi kuin 20 km/h.
  2. Päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen 7 §:n 1 momentin mukaan tieliikennelaissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetyn suurimman sallitun nopeuden ylityksestä tuomittavan sakon vähin kokonaisrahamäärä on mopoilijalle 100 euroa ja muulle moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajalle 200 euroa. Tässä muodossaan säännös annettiin vuonna 2015 eli ennen 1.6.2020 voimaan tullutta uutta tieliikennelakia.
  3. Em. asetuksessa viitattiin alun perin sen antamishetkellä voimassa olleeseen suurimpaan ylinopeudesta määrättävän rikesakon määrään. Uuden tieliikennelain 194 §:n 3 momentissa säädettiin sen vuoksi, että jos muualla lainsäädännössä viitataan kumottuun lakiin, sen asemesta sovelletaan tätä lakia. Tässä tapauksessa määrättävän sakon vähin kokonaisrahamäärä oli siten 200 euroa.