Liikennerikosasiat ovat monille lakimiehillekin vieraitaKaksi tuoretta Helsingin hovioikeuden ratkaisua liikennerikosasioissa osoittavat, miten puutteellista voi tuomarien ja lakimiesavustajien liikennerikosasioiden käsittelyn erityisosaaminen olla. Vahingonkorvausta ei voi vaatia liikennevakuutettavan ajoneuvon kuljettajalta ilman kieltäytymistodistusta Hovioikeuden 17.3.2022 antamalla ratkaisulla kumottiin käräjäoikeuden liikennerikosasiassa tuomitsema korvausvelvollisuus kivusta ja särystä, kun vakuutusyhtiön kieltäytymistodistusta ei esitetty käräjäoikeudessa. Liikennevakuutuslain 80 §:n 2 momentin mukaan korvausvaatimusta moottoriajoneuvon aiheuttamasta vahingosta ei voida tutkia, ellei näytetä vahingosta vastuussa olevan vakuutusyhtiön kieltäytyneen suorittamasta vaadittua vahingonkorvausta. (Helsingin hovioikeus 17.3.2022, tuomio/päätös 22/111152, asianumero R 21/1544, lähde: Edilex.fi). Olen aiemminkin törmännyt käräjäoikeudessa lakimiesavustajaan, joka on esittänyt liikennevahinkoon perustuvia korvausvaatimuksia esittämättä vakuutusyhtiön kieltäytymistodistusta. Vaatimuksista on hyvässä järjestyksessä tietenkin luovuttu, kun sen perusteettomuus on avustajalle selvinnyt. Osaksi ongelma johtuu siitä, että vakuutusyhtiöt eivät mielellään anna kieltäytymistodistuksia, mutta eivät myöskään korvauksia liikennevakuutuslain edellyttämän 1 kuukauden kuluessa vaatimuksen esittämisestä vaan lykkäävät maksuja odottaen liikennerikosasian ratkaisua. Tähän joutui jopa eduskunnan oikeusasiamies puuttumaan kanteluratkaisulla 7.12.2020 (EOAK/6997/2019). Ylinopeudesta tuomittava päiväsakko on aina vähintään suurimman liikennevirhemaksun suuruinen Toisessa, hovioikeuden 16.3.2022 antamassa tuomiossa oli kysymys Turun moottoritiellä tapahtuneesta 33 km/h ylinopeusrikkomuksesta, josta käräjäoikeus oli määrännyt tieliikennelain (729/2018) 165 §:n nojalla 170 euron suuruisen päiväsakkorangaistuksen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta (Helsingin hovioikeus 16.3.2022, tuomio 22/110874, asianro R 21/646, lähde: Edilex.fi). Käräjäoikeuden tuomiossa oli kaksi perustavaa laatua olevaa virhettä:
|