Liikenneoikeuden uutisia 2025

LIIKENNEOIKEUDEN UUTISIA VUODELTA  2025

Korkeimmasta oikeudesta

KKO 2025:99 Ajopiirturin käyttövelvollisuus

A oli ajopiirturia käyttämättä kuljettanut metsäkoneurakointia harjoittavan yrityksensä kuorma-autoa, jonka kyydissä oli hakkuutyömaalle siirrettävä hakkuukone.

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että kysymys oli ollut metsätaloutta harjoittavan yrityksen omassa yritystoiminnassa tapahtuneesta tavarankuljetuksesta, minkä vuoksi A:n ei ollut tarvinnut käyttää ajopiirturia. Syyte tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkomisesta hylättiin.

KKO 2025:83 Liikennevahinkolautakunnassa aiheutuneet asianajokulut

Liikennevakuutuskeskus oli maksanut A:lle liikennevahingosta korvausta. A oli asiamiehensä välityksellä vaatinut Liikennevakuutuskeskukselta lisäkorvausta sekä pyytänyt korvauksen määrää koskevan lausunnon liikennevahinkolautakunnalta, joka oli suosittanut lisäkorvauksen maksamista A:lle. Liikennevakuutuskeskus oli noudattanut lautakunnan ratkaisusuositusta. A oli käräjäoikeudessa vaatinut, että Liikennevakuutuskeskus velvoitetaan korvaamaan hänelle asian hoitamisesta Liikennevakuutuskeskuksen kanssa ja asian käsittelystä liikennevahinkolautakunnassa aiheutuneet asianajokulut.

Korkein oikeus katsoi, että Liikennevakuutuskeskus ei ollut velvollinen korvaamaan A:lle vaadittuja asianajokuluja oikeudenkäyntikuluina tai liikennevahinkona.

KKO 2025:59 Liikennevakuutuskorvaus, ansionmenetys

A:lle oli liikennevahingon seurauksena maksettu liikennevakuutuslain nojalla ansionmenetyskorvauksena työkyvyttömyyseläkettä sekä työeläkelakien nojalla työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkettä. Etuuksia työeläkelainsäädännön mukaisesti yhteensovitettaessa oli katsottu, että liikennevakuutuksesta maksettava korvaus ei alentanut A:lle maksettavia eläkkeitä.

Korkein oikeus katsoi, että vakuutusyhtiöllä oli oikeus ottaa A:n saamat työeläkkeet vähennyksenä huomioon liikennevakuutuksesta korvattavaa ansionmenetystä määritettäessä.

KKO 2025:32 Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, ylinopeus

A oli ajanut moottoripyörällä yleisellä tiellä arki-iltapäivänä kesällä lyhyen aikaa 146 kilometrin tuntinopeudella, kun nopeusrajoitus oli 70 kilometriä tunnissa. Ajo-olosuhteet olivat olleet hyvät siten, että kyseinen tieosuus oli ollut suora eikä siinä ollut risteyksiä tai kevyen liikenteen väylää. Tiellä ei ollut tapahtumahetkellä ollut muuta liikennettä. A:n kyydissä ei ollut ollut matkustajaa.

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että A:n teko oli ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. A:n katsottiin syyllistyneen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.

KKO 2025:25 Lentomatkustajan oikeus korvaukseen

Lento oli peruutettu lentokoneessa juuri ennen lähtöä ilmenneen teknisen vian vuoksi. Myöhemmin vian syyksi oli osoittautunut koko konetyyppiä koskeva piilevä suunnitteluvirhe.

Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, että lennon peruuttaminen oli johtunut poikkeuksellisista olosuhteista, joita ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuudella edellytettävät toimenpiteet olisi toteutettu. Matkustajalla ei siten ollut oikeutta korvaukseen lennon peruuntumisesta.

Korkein oikeus määräsi asianosaiset pitämään oikeudenkäyntikulunsa oikeudellisesti epäselvässä asiassa kokonaan vahinkonaan.

KKO 2025:12 Liikenneturvallisuuden vaarantaminen – vaaran aiheuttaminen

A oli kuljettanut henkilöautoa 30–40 kilometrin tuntinopeudella noin 100 metriä B:n maatessa ajoneuvon konepellin päällä. A:n syyksi oli luettu törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja vaaran aiheuttaminen.

Korkein oikeus katsoi vaaran aiheuttamisen sisältyneen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Syyte vaaran aiheuttamisesta hylättiin.

Korkeimmasta hallinto-oikeudesta

KHO 2025:57 Autovero

Suomessa vakinaisesti asuva A oli tuonut kertaalleen ulkomaille viemänsä mutta edelleen vientirekisteriin merkityn ajoneuvon takaisin Suomeen käytettäväksi 53 päivän ajaksi. Asiassa oli kysymys siitä, oliko ajoneuvo autoverosta vapaa vientirekisteriin merkityn ajoneuvon tilapäistä käyttöä koskevan poikkeussäännöksen perusteella.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiassa sovellettavaksi tullutta autoverolain (1482/1994) 35 §:n 1 momentin 5 kohdan säännöstä voitiin soveltaa verovelvollisen asuinpaikasta riippumatta. Asian olosuhteissa ei kuitenkaan ollut kysymys mainitussa säännöksessä tarkoitetusta ajoneuvon käytöstä tavanomaisen lomamatkan tai siihen verrattavan lyhyehkön oleskelun johdosta. Näin ollen A:lle oli voitu määrätä autovero vientirekisteriin merkityn ajoneuvon käyttämisestä Suomessa.

KHO 2025:17 Ajoneuvovero

Liikenne- ja viestintävirasto oli määrännyt A:lle ajoneuvoveron jälki- ja lisäveroa liikennekäytöstä poistetun ajoneuvon kuljettamisesta liikenteessä. Liikenne- ja viestintävirasto oli jättänyt A:n oikaisuvaatimuksen tutkimatta, koska oikaisuvaatimus ei ollut saapunut virastolle sen tekemiselle asetetussa 60 päivän määräajassa päätöksen tiedoksisaannista. Hallinto-oikeus oli katsonut, että oikaisuvaatimuksen tekemiselle oli ollut kolmen vuoden määräaika, ja kumonnut Liikenne- ja viestintäviraston päätöksen sekä palauttanut asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi A:n oikaisuvaatimuksen tutkimiseksi.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei liikennekäytöstä poistetulla ajoneuvolla ollut verokautta, jonka päättymisestä olisi voinut alkaa ajoneuvoverolain 50 §:n 2 momentissa tarkoitettu kolmen vuoden määräaika oikaisuvaatimuksen tekemiselle. A:n oli siten tullut tehdä hänelle määrättyä ajoneuvoveron jälki- ja lisäveroa koskeva oikaisuvaatimus 60 päivän kuluessa verojen maksuunpanoa koskevan päätöksen tiedoksisaannista. Liikenne- ja viestintäviraston päätöstä ei tämän vuoksi olisi tullut kumota ja asiaa palauttaa virastolle oikaisuvaatimuksen tutkimiseksi. A:lla oli kuitenkin oikeus tehdä Liikenne- ja viestintäviraston päätöksestä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettu perustevalitus. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian hallinto-oikeudelle perustevalituksena käsiteltäväksi.

Äänestys 3–2 oikaisuvaatimuksen tekemisen määräajasta

Vakuutuslautakunnasta (FINE)

FINE-69955-B5P6H Väistämisvelvollisuus piha-alueella

Piha-alueella autoilijaan nähden oikealta tullut pyöräilijä ei nähnyt kulkuväylää ylittävän auton tuloa parkkikatoksen takaa. Pyöräilijä yritti väistää, mutta kaatui ja osui ajoneuvoon niin, että sen takaovi vaurioitui. Pyöräilijän vastuuvakuutusyhtiö kieltäytyi korvauksesta, koska vahinko oli tapahtunut piha-alueella, jonka kulkuväylät ovat tasa-arvoisia, ellei liikennemerkein ole toisin määrätty. Autoilija oli siten velvollinen väistämään oikealta tullutta pyöräilijää.

FINE totesi, että asiakkaalla on ollut vahingonkorvauslain 2:1.1:n sekä tieliikennelain 24 §:n ja 3 §:n perusteella väistämisvelvollisuus oikealta tullutta pyöräilijää kohtaan. FINE ei suosittanut muutosta asiassa.

FIN-68981-Q8J2W Katsastusyrityksen vastuu katsastuksen yhteydessä tapahtuneesta moottorivauriosta