LIIKENNEOIKEUDEN UUTISIA

Tällä sivustolla esittelemme uusinta lainsäädäntöä sekä tuomioistuinten ja eräiden lautakuntien ratkaisuja liikenneoikeudellisissa asioissa.

Liikenne- ja potilasvahinkolautakunnasta

Myötävaikutus. Sähköpotkulauta. Kuljettajan humalatilan arviointi.

Täysistunto 10.2.2026 LV 25/​1640 ja LV 25/​1740

Tapauksessa 25/1640 vahinkoa kärsinyt oli kertonut vahinkoilmoituksessaan vahingon tapahtuneen kello 01:00. Hän kertoi ajaneensa sähköpotkulaudalla kadulla, kun yhtäkkiä hänen eteensä ilmestyi jalankulkija. Vahinkoa kärsinyt pelästyi ja teki nopean väistöliikkeen oikealle, jolloin sähköpotkulauta ajautui kevyenliikenteenväylän korkean reunan yli ja vahinkoa kärsinyt kaatui loukaten jalkansa. Hän puhalsi ambulanssissa lukeman, joka vastasi 0,5 promillen humalatilaa. 

Lautakunta ei ottanut kantaa humalatilan ja vahingon väliseen syy-yhteyteen, koska siinä ei ylipäänsä katsottu olevan 48 §:n mukaista perustetta myötävaikutusvähennykselle.

Tapauksessa LV 25/1740 vahingosta oli ilmoitettu hätäkeskukseen klo 1:36. Vahinkoa kärsinyt kertoi vahinkoilmoituksessaan kaatuneensa sähköpotkulaudalla jarruttaessaan, joka tapahtui jalankulkijoiden vuoksi. Hän puhalsi alkometriin 0,6 promillea. Liikennevakuutuslain 48 §:n 2 momentin mukaan siinä säädetyn veren tai uloshengitysilman raja-arvon ylittyessä korvausta voidaan alentaa sen mukaan, mikä oli vahinkoa kärsineen osuus vahinkoon.

Lautakunnan näkemys oli, että vahinkoon oli johtanut tavanomainen liikennetilanne, eikä tapahtumainkulkua voitu pitää niin poikkeuksellisena, että se olisi katkaissut syy-yhteyden humalatilan ja vahingon välillä. Edelleen lautakunta totesi, että vaikka vahinkoa kärsinyt olisi joutunut tekemään väistöliikkeen jalankulkijoiden vuoksi, oli hänen reaktioonsa väistämättä vaikuttanut humalatilan vuoksi heikentynyt ajokyky, jonka voitiin arvioida todennäköisesti olleen vahinkotapahtuman syynä.

Muilla kuin poliisin käytössä olevilla tarkkuusalkometreillä saatuihin puhallutustuloksiin liittyvien epävarmuustekijöiden vuoksi lautakunta katsoo, että kun uloshengitysilman alkoholipitoisuuden mittaustulos jää alle lukeman, joka vastaa 0,6 promillen veren alkoholipitoisuutta (tai 0,26 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa), ei mittausvirhemahdollisuuden vuoksi myötävaikutusvähennystä tule tehdä pelkästään mittauslukeman perusteella. Kun myötävaikutusvähennyksen perusteeksi on tässä tapauksessa esitetty ainoastaan mittaustulos, eikä asiassa ole esitetty tarkempaa selvitystä saadun puhallustuloksen luotettavuudesta tai muuta selvitystä, jonka perusteella vahinkoa kärsineen humalatilan voimakkuutta voitaisiin arvioida luotettavasti, ei maksettavia korvauksia voida lautakunnan arvion mukaan alentaa liikennevakuutuslain 48 §:n perusteella.

Vakiintuneen korvauskäytännön perusteella maksettavia korvauksia voidaan tässä tapauksessa alentaa 1/3:lla. Näin ollen lautakunta arvioi, että vahinkoa kärsineen uloshengitysilman alkoholipitoisuus on ollut liikennevahingon sattuessa 0,6 promillea, ja että sattunut liikennevahinko on syy-yhteydessä vahinkoa kärsineen humalatilan johdosta heikentyneeseen ajokykyyn.

Korkeimmasta oikeudesta: KKO 2026:24 Yksityinen pysäköinninvalvontamaksu: Todistustaakka

Yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittava yhtiö A vaati kanteessaan ajoneuvon haltijaksi rekisteriin merkityltä henkilöltä yhteensä 120 euron suuruisia yksityisoikeudellisia valvontamaksuja pysäköintialueen ehtojen vastaisen pysäköinnin perusteella. Rekisteriin merkitty haltija kiisti kuljettaneensa ajoneuvoa kanteessa tarkoitettuna aikana. 

Käräjäoikeus hylkäsi A Oy:n kanteen, ja A Oy valitti hovioikeuteen, joka kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hyväksyi A Oy:n kanteen. Korkein oikeus totesi ensinnäkin, että näyttötaakka voi riita-asioissa käytännössä siirtyä väitteen esittäjän vastapuolelle, jos väitteen tueksi on esitetty varteenotettavaa näyttöä ja vastapuolella on selvästi paremmat mahdollisuudet esittää näyttöä riitaisesta kysymyksestä. Mikäli vastapuoli ei tällöin täytä omaa todistustaakkaansa, voidaan uskottavan näytön kynnyksen yleensä katsoa ylittyneen.

Yleisen kokemussäännön mukaan ajoneuvon haltijaksi rekisteriin merkitty luonnollinen henkilö usein joko kuljettaa ajoneuvoa itse tai ainakin tietää, kenen muun käytössä ajoneuvo tiettynä aikana on. Ajoneuvon tällaisella haltijalla on myös yleensä selvästi paremmat mahdollisuudet esittää näyttöä hallitsemansa ajoneuvon kuljettajasta pysäköintihetkellä kuin yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittavalla taholla. Tällaisessa tilanteessa voidaan lähtökohtaisesti pitää uskottavana, mikäli merkittävää vastanäyttöä ei esitetä, että juuri B on kuljettanut ajoneuvoa, kun se on pysäköity kanteessa tarkoitetulle pysäköintialueelle.

B ei ole esittänyt väitteidensä tueksi minkäänlaista todistelua; joten korkein oikeus piti uskottavana, että B on pysäköinyt ajoneuvon kanteessa väitetyn mukaisesti. Eriävää mielipidettä edustanut jäsen olisi hylännyt kanteen katsoen, ettei pelkästään se, että B on auton haltija, muodosta uskottavaa näyttöä siitä, että hän on pysäköinyt auton kanteessa tarkoitetulla tavalla.