HOVIOIKEUS PYSYTTI 21 KM/H YLINOPEUDESTA ANNETUN SAKKOMÄÄRÄYKSEN

24.06.2021

Pohjois-Savon käräjäoikeus oli 2.2.2021 (Asianumero R 20/2485) poistanut vastaajalle annetun 10 päiväsakon sakkomääräyksen 21 km/h ylinopeudesta valtatiellä, jolla suurin sallittu ajonopeus oli 80 km/h. Syyttäjän valitettua tuomiosta Itä-Suomen hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja jätti sakkomääräyken voimaan (Itä-Suomen hovioikeus 18.6.2021 tuomio 21/127075, asianro R 21/330).

Hovioikeuden perusteluissa todettiin mm., että oikeuskäytännössä teot, joissa nopeuden ylitys on ollut yli 20 km/h, on olosuhteista riippuen arvioitu joko liikennerikkomuksina tai liikenneturvallisuuden vaarantamisina. Uuden tieliikennelain säätämisen yhteydessä annetusta lakivaliokunnan lausunnosta ilmeni selvästi lakivaliokunnan tarkoituksena olleen, että liikennevirhemaksu määrätään tieliikennelain 165 §:ssä mainituista nopeuden ylityksistä ja että tätä vakavammat teot arvioidaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena.

Lakivaliokunnan lausunto on kutitenkin annettu uuden tieliikennelain kokonaisuudistuksen yhteydessä, eikä kyse ole ollut rikoslain muuttamisesta miltään osin. Tämän vuoksi lakivaliokunnan lausunnosta ilmenevällä soveltamisohjeella on hovioikeuden mukaan merkitystä lähinnä vain tieliikennelain soveltamisessa. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, ettei tieliikennelain muuttamisen yhteydessä annetulla lakivaliokunnan lausunnolla ole voitu muuttaa sitovasti rikoslain 23 luvun 1 §:n liikenneturvallisuuden vaarantamista koskevaa soveltamiskäytäntöä.

Tekoa kokonaisuutena arvioiden hovioikeus antoi painoa sille, että nopeuden ylitys on ollut tuntuva ja tapahtunut risteysalueella päiväaikaan, jolloin tienkäyttäjiä on enemmän kuin yöllä. Vastaaja on siten syyllistynyt liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.

Kommentti: Hovioikeuden tuomiosta käy selvästi ilmi, että ylinopeussakotuksessa on aukko. Vanhan tieliikennelain mukaan liikennerikkomukseksi katsottavista teoista ei voi rangaista liikenneturvallisuuden vaarantamisena, sillä tieliikennelain muutoksella ei ole voitu muuttaa rikoslain 23 luvun 1 §:n soveltamiskäytäntöä. Tässä tapauksessa hovioikeus arvioi olosuhteet sellaisiksi, että myös aikaisemman tieliikennelain voimassa ollessa vastaaja olisi tuomittu liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Jossakin määrin erikoista on, ettei hovioikeus ole suostunut vastaajan esittämään pääkäsittelyyn, jossa olisi kuultu henkilötodistelua. Olisikin hyvä, jos tuomioon haettaisiin valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Joka tapauksessa lainsäädännön aukko tulisi jollakin tavalla korjata.

Risto Tuori

Lähde www.edilex.fi

 

 

Takaisin